Julkinen liikenne on Köpiksessä, niinkuin monessa muussakin suurkaupungissa tyypillistä, ‘Kaikki tiet vievät Roomaan’, eli kulkuvälineet vievät yhteen avainpaikkaan, tai tässä tapauksessa (Nørreporttiin tai Päärautatieaemalle). Poikittaisliikenne on hieman haastavaa, mulla siihen ei ikinä ole ollut kärsivällisyyttä, siksi pyöräilen kun olen keskustassa.

Syyskuussa 2019 avattiin vihdoin 17 upo uutta asemaa reitille Cityringen M3, joka kiertää rinkulaa kaupungin ympäri ja sen kokeilemisesta tehtiin oikein perheretki. Ensin bussilla suburbiasta Skjolds pladsin asemalle ja siitä metroon. Kaikki paikat kiilsivät uutuutta, harjattu terästä, hillittyjä värejä, harkittu valaistus, oli todella tyylikästä. 

En voi muuta kuin kehua ja olla ylpeä.

Kierroksella päätimme pysähtyä jokaisella asemalla ja käydä katsomassa miltä maan päällä näyttää. Minne päädymme siis jos jäisimme tässä pois? Meillä oli vieraana pojan luokan nalle, jolle piti myös näyttää paikkoja. Jokaisella asemalla on oma hillitty värinsä ja rullaportaikot nousevat tyylikästä putkea pitkin ihmisten ilmoille ja sisään-/ulos chekkauslaitteita oli välitasanteella, ei siis suurkaupungeista tuttuja portteja, täällä luotetaan että matkustajat maksavat matkansa kun laiturille asti ovat tulleet.

15,5 kilometriä pitkä M3 Cityringen tunneliverkosto yhdistää koko kaupungin, København H päärautatieaseman, ydinkeskustan, Østerbron, Nørrebron, Vesterbron ja Frederiksbergin todella vaivattomasti. Toisella kierroksella testasimme kauanko koko kierroksen ajamiseen menee. Noin 25 min eli aika vauhtia mennään kun 17 pysähdystä lasketaan mukaan. Kuljettajia ei näissäkään metroissa ole ja automatisoidut vaunut kulkevat noin 3 minuutin välein. Vaunut ovat lyhyitä, istumapaikkoja on harvemmin kuin vanhoissa metroissa toisella radalla, enemmän sellaisia nojailupaikkoja.

Vielä pitää opetella uusien reittien käyttöä. Mutta aika modernia menoa saadaan nauttia. Kyllä tästä vielä hyvä tulee kun oppii käyttämään.