Näin uuden vuoden puolella on vihdoin hyvä hetki pysähtyä miettimään mitä oikein tapahtui vuonna 2017. Monessa mielessä voin sanoa, että kasvoin ihan valtavasti. Parin vuoden mittainen uuden ‘vakituisemman’ duunin etsiminen päättyi ja tämä on ollut vaikka rankkaa, niin todella rikastuttavaa aikaa. Itse työnhaku ei ollut se mieleinen osa tätä irtiottoa vaan suoraan sanottuna p*skaa, se ettei ollut sitä oravan pyörää missä juosta, sain miettiä melko rauhassa mitä haluan tehdä, mitkä asiat ovat minulle työssäni ja elämässäni tärkeitä ja kenen kanssa oikeesti haluan viettää viikossa noin 40 tuntia ja vapaa-aikaani. Ja voin lämpimästi suositella vastaavaa irtiottoa/pysähtymistä/oravanpyörästä pois hyppäämistä jos siihen tulee tilaisuus, aivan mahtavaa vaikka samalla rankkaa aikaa.
Tanskassa työttömänä olo mahdollistaa kuukauden mittaisia harjoittelujaksoja ilman, että työtön menettää tukia, eikä harjoitteluun ottaja joudu maksamaan vakuutusmaksuja alentaen rimaa ottamaa kokeiluun uuden tyypin.. Samaa järjestelmää ollaan vissiin ottamassa Suomessa käyttöön parhaillaan ainakin jossain muodossa, en voi muuta kuin suositella, loistava järjestelmä.
Tammikuusta 2017 päädyin jeesaamaan tuttuani, jonka firma kaipasi markkinointi piristysruiskua. Sain vapauden puuhata oman alani juttuja, kehittää uusia ideoita ja sivussa hakea sitä jotain pysyvämpää. Kumpikin voitti. Ilmapiiri ja paikka oli aivan mahtava. Pääsin mukaan uusiin projekteihin, opin uutta, tapasin mahtavia, mielenkiintoisia tyyppejä, kasvatin ammatillista verkostoani oikein reippaasti ja sen verkoston kautta löysin myös nykyisen paikkani.
Oravanpyörästä pois hyppääminen mahdollisti myös moneen muuhun osa-alueeseen paremmin perehtymisen. Minkälaista elämää haluan elää sekä keitä haluan siihen kuuluvan mukaan. Tärkeä osa elämästäni on harrastukseni soutu. Siihen on kuitenkin liittynyt monenlaista säätöä mutta tänä vuonna on joukkueeseemme on liittynyt aivan loistava tyyppi, joka tekee harrastuksesta entistä siistimpää ja hauskempaa. Tätä siis lisää, harrastamista hauskojen tyyppien kanssa.
On ollut aikaa ympäristölle, kodille. Olen oppinut oikein nauttimaan puutarhan hoidosta eikä kitkeminen ole enää pahaa pakkopullaa vaan loistavaa terapiaa. (Tämän kirjoittaessani, tajuan miten keski-ikäiseltä tämän täytyy kuulostaa)
Mieheni mielestä sisustusproggikseni raivausta lukuunottamatta ovat tosin olleet kallista ajanvietettä mutta pääasiassa, olen raivannut tilaa, käynyt läpi kekoja, sorteerannut pikkulapsiajan kamaa pois ja tehnyt ympäristöstämme viihtyisämmän. Tämän projektin yhteydessä olen oikeesti miettinyt, paljon tarvitsemme ympärillemme tavaroita. En ole koskaan ollut maailman paras laittamaan tavaroita takaisin paikoilleen ja etenkin sellaisia, joille en suoranaisesti ole vielä keksinyt sitä lopullista omaa paikkaa. Päädyin laskemaan kaikki omistamani vaatekappaleet, joka oli todella avartava kokemus. Alennuksesta olen ostanut parit siistimmät duunihousut ja muut houkutukset olen päätöstä katumatta onnistunut jättämään hyllyyn. Olen oppinut kysymään itseltäni, monet citilenkkari oikeesti tarvitsen ja sitten myös sanomaan, että paskat, ne mä haluan koska ne ovat mielestäni makeet ja tulen hyvälle mielelle niissä kävellessäni.
Kivoille jutuille, vaikka välillä hölmöjä, täytyy myös olla tilaa. En aio ottaa asioita niin musta valkoisesti, aion lisätä huumoria ja naurua arkeen oikein roimasti. Odotan myös innolla uusia duunihaasteita, projekti jossa olen mukana on varmasti monen mielestä täysi kaaos, minä näen siinä mahdollisuuden tehdä asialle jotain, jättää oma jälkeni ja oppia ihan sika paljon hauskoja juttuja tehdessä sitä. Tämän päälle, minulla on aivan ihanan kannustava ja ymmärtäväinen pomo. Jöröjen, tunteettomien ukkojen jälkeen tämä on ihan outoa, voiko pomon kanssa oikeesti olla näin hauskaa.
Tsemppiä kaikille, ottakaa kaikki hauska irti uudesta vuodesta, oppikaa virheistä, vanhoista kokemuksista ja tehkää toisin.
2 Comments
Hei,
Ajattelin jättää tänne merkin siitä että olen vieraillut täällä blogissa nyt joka päivä ahmimassa “suomalainen Tanskassa”-tietoutta! 🙂
Mieheni sai juuri työtarjouksen Kööpenhaminasta ja kovasti pohdimme ottaisimmeko askeleen tuntemattomaan ja lähtisimme Tanskaan lapsiemme kanssa. Täältä blogista on saanut paljon hyvää tietoa ja jatkan vielä kahlaamista kunnes päätöksemme lähteäkö vai eikö, on tehty.
Mukavaa viikkoa sinne!
Hei Eva,
Ihanaa kuulla, että olet saanut arvokasta tietoa kirjoituksistani. EN voi muuta kuin suositella Köpistä. Näin 10 vuoden jälkeen, vieläkin tykkää mutta ymmärrä, että hyppy tuntemattomaan etenkin lasten kanssa on iso juttu. Onneksi täällä on iso Suomi yhteisö ja vaikka itse en siinä aktiivisti pyöri mukana niin tuntu toimivan hyvin. Eroja tietty on miten hommat toimivat verrattuna Suomeen mutta kaikki toimii ja hyvinvointiyhteiskunta auttaa. On meillä asiat kyllä aika hyvin. Voit aina laittaa YV viestiä jos on joku asia mitä pohdit.
Tervetuloa tänne.