Pyt med det – resepti rentoon ja stressittömään jouluun

Tämän postauksen kirjoitin ennen joulua mutta en (onneksi) ehtinyt julkistaa sitä.  Olen monesti sanonut, kun kokoonnumme mieheni suvun kanssa, aina sattuu ja tapahtuu ja on kuin olisimme osa jotain tragikoomista Woody Allen leffaa. Näistä kokoontumisista voisi kirjoittaa kirjan,  tänäkin jouluna sattui ja tapahtui. Vaikka sain stressilevelin hieman nousemaan, niin vuosien saatossa, olen oppinut jo hieman relaamaan kun alkaa tapahtua.

Aaton aattona päätimme kiikuttaa poikani sairaalan päivystykseen, koska hänellä oli hankala hengittää. Vanhana astmaatikkona tunnistin oireet, halusin tutkituttaa asian ja piipun hänelle lomien yli ns. varmuuden vuoksi. Ehditään sitten tutkia asiaa perusteellisesti lomien jälkeen. Siinä piipunhakureissussa meni sitten reilusti yli pojan nukkumaan menoajan ja homma kostaantui totaalisesti aattona. Yliväsynyt poika, joka ei halunnut syödä ja jännitti vaan lahjoja ja sitä milloin niitä saa avata.

Olimme antaneet hänelle luvan avata sisarusten lahjan kun sisko tulee töistä kotiin. Siskon saapumisen olimme tosi arvoineet täysin väärin ja odotusaika piteni noin 2,5 tunnilla. Paketissa oli pelikonsoli Wii, joka ei suinkaan suostunut toimimaan Smart TVssä ilman jotain harvinaista muuntajaa, joten Mario Kartit jäivär lähtöruutuun ja harmitus oli yyber valtava.

Tanskassa on sanonta, jota mieheni on välillä toitottanut minulle. ‘Asta sun pitää oppia sanomaan ‘Pyt med det’, suomeksi käännetty tarkoittaa hällä väliä. Jos hommat eivät mene ihan kuin Stömsössä ja hyggetunnelma on häviämässä niin ‘Pyt med det’ ja kaikki on taas hyvin kun ongelmat pyyhitään pois päiväjärjestyksestä. Sitä mä sitten hoin oikein urakalla aattona ja kesti oman aikansa, ennen kuin pettymyksen taso aleni, sokeritasot nousi, loput lahjat saatiin avattua ja jätti Lego paketista saatiin rakennettua tyydyttävä määrä, jotta yliväsynyt tonttu saatiin nukkumaan.

Mä rakastan jouluaikaa. Niitä valoja, sitä taianomaista tunnelmaa, koristeita, askartelua, puuhastelua ja yhdessä tekemistä. Olen kuitenkin monena vuonna saanut joulupuuhaamisen tuntumaan oikealta suorittamiselta ja ehkä jopa suomeksi sanottuna hieman stressaavalta. Piparkakku talo ON väsättävä. Konvehdit ON näperrettävä ja joulukortit itsetehtävä ja lähetettävä ajoissa. Pitää mennä pörräämään kaupungille muiden joukkoon/tungokseen etsimään sitä aitoa ‘Hygge’ tunnelmaa. Vaikka rakastan kaikkea puuhaamista ja askartelua niin joskus on takaraivossa koputtanut se pieni odotusenkeli to-do–listan kanssa kertomassa että, Asta… vielä on nämä kaikki jutut tehtävä. Joo joo tehdään ja minä olen näppäränä tyttönä tehnyt. Pipareita pitää myös väsätä mummon aidolla reseptillä ja tarvikkeet einekset pomeranssikuoresta lähtien on shipattava Suomesta kun niitä ei täältä marketista saa. Apua!!! Aattona on otsapantaa kiristänyt ja kulautettu ekstra lasillinen viiniä yleiseen vit*tukseen.

Tässä olen vuoden aikana ehtinyt miettiä paljon liittyen odotuksiin mitä me itse itsellemme asetetaan ja mitä ulkoinen paine meille asettaa. Somessa rima voidaan asettaa monessa asiassa aika korkealle. Huh mitä väsäyksiä ja joulupöytiä porukat duunaavat. Odotukset voivat olla epärealistisen korkeat. Näille ulkoisille odotuksille olen oppinut paremmin sanomaan ‘Pyt med det’. Mutta vähän on kuitenkin kivaa laittaa.

Taitaa olla eka joulu pitkästä aikaa kun voin oikeesti ääneen sanoa, että olo on todella relaxed (tätä aaton episodia lukuunottamatta). Pomeranssinkuoren sijasta pyysin äidin ottamaan mukaan altaasta sitä valmista piparkakku taikinaa. Vielä on jääkaapissa yksi paketti mutta taitaa/taisivat ne jäädä paistamatta. Joulukortit jäivät tekemättä ja postittamatta, ei yksinkertaisesti ollut sellainen fiilis et nyt ne väsään. Muutenkin kun täkäläinen posti nosti postikuluja tuplasti niin mietin vakavasti paperittomaan vaihtoehtoon siirtymistä vaikka hyggempää on ne perinteiset ovatkin.

Söimme aattona tanskalaista jouluruokaa ja siirsin ruokapuolen vetovastuun täysin mieheni harteille. Ulkoistin myös tanskalaisen joulujälkkäri ris a’la manden kälylleni ja salaatit sekä leivät anopilleni. Omalla vastuullani on lämmisavulohi sähkösavustimessa ja sipulin pilkkominen. Helppo nakki.

Ensivuonna ajan läpi ohjelmanumero joulukuusen ympäri tanssimisen ja lahjojen avaamisen aikaistamisen ennen ruokailua. Niin on pieninkin tonttu tyytyväinen, kutsun sitä vaikka suomalaiseksi tavaksi.

Mulla on keittiössä kirjoitettu sanonta seinälle muistutukseksi, kun alkaa kiristää, niin muistan relata.