Kesälukemista – vuosi asumista tanskalaistaittain

Brittiläisellä huumorilla höystettyä viihdettä niin tuoreelle Tanskaan tupsahtaneelle kuin monta vuotta maassa asuneelle.

Ostin jonkun aikaa sitten kesälukemiseksi tanskalaisen hyggeily villityksen ollessaan huipussaan, Helen Russellin ‘A  Year of Living Danishly’ ja sillä reissulla kävi sitten perinteisesti, lomakirjaani en lukenut. Otin sen taas mukaan nyt kesälomalle, jospa innostuisin. Kirja tempaisi minut täysin mukaansa ja ahmin sen muutamassa päivässä.

Aluksi ajattelin, ettei tällaiselle monta vuotta maassa asuneelle konkarille mitään uutta tietoa tanskalaisista voi olla. Olin täysin väärässä. Helen ottaa vastaan haasteen, voiko hän vuoden aikana Tanskassa oppia onnellisemmaksi ihmiseksi. Hän ei muuta trendikkääseen, viihdytyksiä täynnä olevaan Köpikseen vaan Jyllantiin pieneen idylliseen Vejlen kylään.  Mikä oikeesti tanskalaisten tavoissa tehdä asioita on niin hyvää ja hienoa, hän pohtii. Avioero tilastot kun ovat keskiarvoa korkeimpia. Sairaille ei tuputeta lääkkeitä, täällä on talvisin melkein yhtä pimeätä kuin Suomessa, lisäksi tuulee ja sataa. Sitten vielä kaiken huipuksi on tämä kaamealta mongerrukselta kuullostava tanskan kieli, menee vuosia ennen kuin erottaa lauseen sanoja.

Helen  on tehnyt erinomaista ja perusteellista taustatyötä, haastatellut monen sortin asiantuntijoita tanskalaisten tavoista ja tukee väitteitä tilastollisin todistein. Loistavaa päästä tavallaan kurkistamaan omaa elämää täysin ulkopuolisen silmin. Joskus on vaan niin jumittunut omiin tapoihin tehdä asioita omalla maailman fiksuimmat tavalla ja unohtaa, että joku voi nähdä ne hieman eri kantilta. Tanskalaiset kun ovat niin äärettömän järjestelmällistä sekä suunnitelmallista kansaa, se menee joskus minunkin mielestä hieman ääriin. He nauttivat siitä, että tietävät prikulleen miten päivä tulee sujumaan, mitä tapahtuu ja milloin. Itse nautin siitä, että jotkut peruspilarit viikosta selviämiseen ovat järjestyksessä esim. viikon ruokapläni kun on kunnossa niin sitten on helpompi tehdä mitä sillä hetkellä huvittaa eikä tarvitse stressata mitä laittaa lapsille syötävää. En halua vapaalla seurata mitä päivän ohjelmassa seuraavaksi on ja olemmeko ajassa. Onko tarvittavat projektit hoidettu to-do listaltani.

Perinteisen hyggeilyn lisäksi Helen käy läpi Tanskan koulutusjärjestelmän. Tanskassa ei opeteta lapsia läpäisemään Pisa testejä vaan pikemminkin kritisoimaan opettajan väitteitä, sosialisoimaan ja argumentoimaan omaa mielipidettään. Kokeet kun niitä sitten joskus myöhempinä vuosina on ovat suurimmaksi osaksi suullisia, joten täytyy osata avata suunsa ja verbaalisesti kertoa mielipiteensä. Tuppisuut eivät täällä koulua läpäise. Terveydenhuoltojärjestelmä käydään myöskin läpi hyvällä britti huumorilla. Kirjassaan hän ei vertaile tai kritisoi vaan pohtii rehdillä Brittihuumorilla Tanska tapoja tehdä asioita hieman aatamin aikaisesti. Helen tulee Tanskassa asuessaan monen vuoden yrityksen jälkeen raskaaksi. Oliko ympäristön muutoksella tähän vaikutus? Hän käy läpi odotusaikaan liittyviä, jokaista naista pohdittavia asioita kun joutuu oman tutun ja turvallisen järjestelmän ulkopuolella odottamaan synnyttämistä. Niin onhan Tanskassakin vuosikausia synnytetty terveitä lapsia, ei sitä varten Britteihin tarvitse muuttaa takaisin.

Tanskalaisten onnellisuuden peruspilariksi hän mainitsee luottamuksen. Luottamus siis ihan jokaisessa muodossa mitä ikinä voikaan kuvitella, täällä luotamme systeemiin, toisiimme, naapuriin, yhteiskuntaan, lääkäreihin, palomiehiin, kaupantätiin, poliitikkoihin tai ainakin jos he hölmöilevät niin siitä ei vuosi tolkulla voivotella vaan ehkä pikemminkin vitsaillaan jälkeenpäin. Kun ei koko ajan tarvitse epäillä, murehtia ja voitotella, että hommia tehdään väärin tai huonosti ja ehkä, että joku ryöstää tai ottaa jotain joku kuuluisi sinulle, niin on helppoa elää onnellisesti. Tämä on mielestäni pikemminkin asenteesta kiinni, jota ainakin minä suomalaisena olen joutunut opettelemaan. Mieheni on monesti sanonut minulle, että opettele nyt sanomaan itsellesi ‘Pyt med det’ eli hällä väliä. Ei sillä oikeesti ole mitään väliä.

Helen on myös onkinut monia hauskoja esimerkkejä miten yhteiskunta haluaa panostaa kansalaisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Jotkut esimerkit kuullostavat uskomattomilta mutta jos tämä on resepti onnellisuuteen niin be my guest. Tiesitkö, että perjantai illan lastenohjelma paikallisella YLEllä DRän Disney Sjov on ajoitettu niin, että vanhemmille on viikonlopun alkajaisiksi hieman ‘omaa aikaa’ kun lapset keskittyvät ‘fredagsslik’ karkkikulhoihinsa sekä piirettyihin on siis aika ‘Disney seksille’.

Loistavaa loma viihdettä.