Tanskan kielen voi oppia muullakin tavalla kuin koulun penkillä

Lueskelin Jennin, H niinkuin Hausfraun kirjoitusta saksan kielen opiskelusta sekä Eppusen kaapilla Heidin kirjoitusta tanskan kielen opiskelun vaikeuksista ja he saivat minut muistelemaan aikoja kun itse tuskailin ja opettelin puhumaan tanskaa. Vaikka CVssäni lukeekin kielitaidon alla, että osaan joten kuten seitsemää kieltä, olen mielestäni ollut huono oppimaan niitä. Käyttäsin ennemminkin ilmaisua, että kielet ovat tarttuneet menossa mukana ja olen niitä omaksunut pakosta ja tarvittaessa. Se kirjoista pänttääminen ja koulussa istuminen ei koskaan ole ollut minun lempi tapani oppia kieliä.

Pikkasen taustaa, asuin 4-9 vuotiaana Englannissa ja kielen omaksuin äitini mukaan tarhassa kuukaudessa. Asuimme välissä viisi vuotta Suomessa, jona aikana vahvistin hieman äidinkieltäni ja sitten taas muutto pahimpaan murrosikä vaiheessa Sveitsiin. Genevessä kävin kansainvälistä koulua, jossa opetus oli englanniksi. Minulle alunperin myyty kahden vuoden pituinen asuminen Sveitsissä venähti seitsemäksi. Koulussa opiskelin päivittäin ranskan kielioppia, mutta kavereiden kanssa seurusteltiin englanniksi. Ensimmäinen oikea kielitesti oli 18 vuotiaana autokoulu. Autokoulua ei ollut mahdollista käydä eikä tenttiä englanniksi. Joko äiti ajoi minut menoihin ja bileisiin tai jos halusin itse rattiin, autokoulu oli käytävä ranskaksi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja läpäisin autokoulun muutaman yrityksen jälkeen. Geneven kansainvälisistä ympyröistä minulle jäi paljon ulkomaalaisia ystäviä, jotka hajaantuivat opiskelemaan ympäri maailmaa. Muutama hassu jäi Geneveen mutta ns. Paikallisia sveitsiläisiä tuttavuuksia ei lainkaan.

Suomessa yliopistossa päätin lähteä Erasmus vaihtoon vahvistamaan ranskaani  Aix-en-Provanceen, Ranskaan. Seitsemän vuotta Genevessä, en voinut sanoa osaavani puhua ranskaa. Paikka oli aivan ihana ja kaikki kommuikaatio koulussa oli vain ja ainoastaa ranskaksi. Pakko oli siis yrittää.

Sosiaalipuolella valitsin helpoimman tien, eli tutustuin kaltaisiini kavereita kaipaaviin vaihtareihin ja jälleen kerran yhteiskielenä oli helpoim mahdollinen, se mitä me kaikki osaamme, eli englanti. Olin kuitenkin ryhmästämme yksi niistä, joka osasi parhaiten ranskaa, joten sain hoitaa keskustelut, tilaukset ja puhumisen. Joten ihan hukkaan ei reissu mennyt.

Asuin Suomessa reilut 10 vuotta, jonka jälkeen uudet haasteet veivät Tanskaan. Entinen kämppikseni antoi minulle läksiäisillallisina haasteen. Kuinka kauan minulla kestää, että saan kutsun aitoon tanskalaiseen illallispöytään. Päätin, että Tanskasta haluan lähtiessäni mukaan myös paikallisia tuttavuuksia, sellaisia joiden luokse voisin vuosien pois muutonkin jälkeen palata.

Aloitin ensitöikseni kielen opiskelun. Tanskassa tarjotaan ilmaista kielenopiskelua ulkomaalaisille ensimmäisen viiden vuoden aikana. Kursseja on vaikka kuinka, riippuen tilanteesta ja tarpeista, ainakin täällä Köpiksessä. Kävin ahkerasti iltaisin kursseilla. Opetusta oli kolme tuntia pari kertaa viikossa. Kesällä kävin intensiivikursseja, jotka olivat päivittäin neljä tuntia.

Harrastukseni on minulle elintärkeä asia, joten liityin myös heti paikalliseen soutu klubiin. Jäseniä seurassa oli yli 1000 ja sosiaalielämää oli vaikka muille jakaa. Ystävällisesti uudet tuttavat puhuivat minulle ainoalle ulkkarille englantia mutta aina muutaman lasillisen jälkeen tuppasi kieli muuttumaan takaisin tanskaksi. Ja minä jäin seinäruusuksi jos en jaksanut pyörittää keskustelua. He kyllä sanoivat aina ystävällisesti, että mun pitää opetella tanskaan.

Helpommin sanottu kuin tehty ajattelin. Minä yritän.

Sain kuitenkin harrastaa ja nauttia yhdessä olosta samanhenkisten ihmisten kanssa. Noin puolentoista kuukauden Tanskassa asumisen jälkeen sain kutsun perinteisiin ‘himabileisiin’. Jes ajattelin! I have made it. Ilta oli hauska, syötiin ja juotiin, lopuksi hieman karaokea, ja joku oli löytänyt soittolistasta Naikkareiden ‘Viimeisen’. Kun en jaksanut yrittää ymmärtää mitä ympärillä olevat puhuivat vaihdoin aivoni off tilaan ja nautin vaan siitä, että sain olla mukana ja kuulua porukaan. En jaksanut ottaa asiasta stressiä vaikka välillä se minua harmitti kun ympärilläni olevat rupesivat nauramaan. Minä olin jäänyt jostain paitsi.

Reilun vuoden Tanskassa asumisen jälkeen tutustuin nykyiseen mieheeni. Muutin ensitreffien jälkeen hänen luokseen asumaan Köpiksen esikaupunkialueelle. Sain suhteessa kaupanpäällisenä kaksi lasta, hänen edellisestä suhteesta, tuolloin kahdeksan vuotias tyttö sekä viisivuotias poika. He eivät valitettavasti puhuneet englantia, joten minun oli pakko kommunikoida tanskaksi alusta asti vaikka kovin helppoa se ei ollut. Lapset onneksi ottivat minut hyvin vastaan ja teimme paljon töitä, että ymmärsimme toisiamme. Lopulta, perus kommunikaatioon ei siihen paljoa vaadittu.

Kahden ja puolen vuoden jälkeen sain myös ensimmäisen oikean työpaikan. Siellä konttori kielenä oli Skandi ja tästä he eivät olleet valmiita lipsumaan. Jos ei lounaspöydässä halunnut tuppisuuna tai seinäruusuna olla niin tanskaksi oli small talk hoidettava. Aluksi tämä tuntui todella raa’alta kohtelulta mutta olen jälkeenpäin kiitellyt itsepäisiä kollegoitani.

Tänään puhun pääsääntöisesti ystävieni kanssa tanskaa, muutama selvästi tykkää edelleenkin puhua kanssani englantia vanhasta tottumuksesta ja saavat näin harjoitella omaa englantia.

Kielen oppiminen tai omaksuminen ei mielestäni missään nimessä ole helppoa mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Osaamalla paikallista kieltä edes hieman pääsee paremmin kiinni kulttuuriin ja ihmisiin, jotka täällä asuvat.

Tsemppiä kaikille teille, jotka asian kanssa painiskelevat.

Kuvat ovat Kastrup Søbad nimisestä uimalasta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka lähellä lentokenttää. Helpoiten pääset Femøren metroasemalta, josta on noin kilometrin kävelymatka. Osoite on  Amager Strandvej 301, 2770 Kastrup