Aika usein liittyvät lomareissuni tavalla tai toisella harrastukseeni soutuun. Keväällä olin mieheni kanssa ’hommissa’ Portugalissa jokaisen soutajan paratiisissa Aviz nimisessä paikassa. Irtiotto arjesta, se paratiisi oli aivan keskellä ei mitään ja kirjoitin siitä keväällä jutun tänne blogiin. Tällä kertaa lomani vei minut toiseen soutajan paratiisiin, Sloveniaan pikkukaupunkiin nimeltä Bled. Jylhien alppien suojaan on kätketty Bled niminen järvi, jonka rannassa on saman niminen pikku kylä. Bled toimi isäntänä tämän vuotiselle FISA Masters 2017 regatalle, jonne osallistui ennätysmäärä, 4728 osanottajaa. En yhtään ihmettele miksi kaikki kynnelle vaan kykenevät soutaja halusivat kokea kisaamista tällä upealla järvellä. Olen usein kuullut sanottavan, että Bled on maailman kaunein paikka soutaa ja en voi olla muuta kuin samaa mieltä. Yleensä, noin 2500 metriä pituutta vaativat souturadat ovat keskellä ei mitään ja aika tylsissä paikoissa, hyvin harvoin keskellä kaupunkia paratipaikalla. Tällä kertaa oli.
Bledin kylä on idyllisen pikkujärven rannalla, pikkasen yli 2000 metriä pitkässä säihkyvän sinisessä, kirkasvetisessä järvessä on pienen pieni saari, jossa pittoreski pikku kirkko. Maisema on kuin jostain sadusta. Kun kirkko näkyy kisassa silmäkulmasta oikealla niin suussa on jo verenmakua ja ollaan jo viimeisellä 500 metrisellä, maali häämöttää. Järven rannalla ylhäällä 125 metrin korkeudessa kallioiden päällä on myös Bledin linna peräisin keskiajalta. Näkymät kisaradasta ovat huikeat. Tällä reissulla en halunnut lisätä hapotusta jo väsyneisiin reisiin, niin jäi kipuamatta itse linnalle. Ensi kerralla sitten. Kavereideni kuvat olivat kerrassaan huikeita.
Itse kisat olivat suuren osanottajamäärän takia venyneet viisipäiväisiksi alkaen keskiviikkona loppuen sunnuntaina perinteisiin hupikisoihin, jolloin soudetaan sekasin miehet ja naiset. Ensimmäiset vedot alkavat heti kun aurinko on noussut eli kello 7:00 ja startteja on koko päivän kolmen minuutin välein kunnes ei enää pimeyden takia näe eli kl 19.00. Viime vuodesta viisastuneena, jolloin Kööpenhamina toimi kisojen isäntänä, tänä vuonna halusin, että tekemistä oli ja kunnolla. Nyt ripoteltuna sopivasti viidelle päivälle minulla oli yhteensä kahdeksan 1000 metrin vetoa. Tätä juttua Frankfurtin kentällä kirjoittaessani, olen aika lailla puhki ja yritän parhaani olla nukahtamatta sohvalle ennen jatkolentoa Köpikseen.
Tanskaa meitä oli edustamassa reilun 150 delegaatio ja seuralaiset sekä tukijoukot mukaan laskien uskoisin, että meitä oli noin 300 henkilön joukkue. Näissä veteraani sarjan kisoissa tavataan tuttuja menneiltä vuosilta, muistellaan vanhoja treenileirejä ja kisoja sekä kerrotaan rosvotarinoiden sijasta niitä omia soututarinoita menneiltä vuosilta. Mieheni pari souti aikoinaan monta vuotta Tanskan maajoukkueessa miesten kevyttä kasia ja hänen vanha kilpakumppani, kokosi joukkueen sen aikaisista soutajista Saksasta sekä Tanskasta. Vaikka aikoinaan ollaan oltu verivihollisia kilparadalla niin tänään porukka on yhtä suurta perhettä.
Bledissä voi tehdä muutakin kuin soutaa. Aktiiviselle ulkoilma ihmisellle mahtava paikka vierailla. Voi käydä vaeltamassa, laskemassa kelkalla mäkeä, laskemassa vesiputouksia ja maisemat ovat kerrassaan huikeita.
Leave A Reply