Olen huomannut, että moni muukin ystävistäni postaa Facebookiin ja instaan usein kuvan siitä omasta paratiisi paikasta Suomessa. Sama maisema, eri vuodenaikana ja ehkä hieman erilainen auringonlasku tai -nousu. Nämä paikat ovat selkeästi tärkeitä meille ja olemme niistä ylpeitä. Paratiisi paikan ei välttämättä tarvitse olla Suomesta, mutta olen huomannut ainakin omassa piirissäni niin näin se usein vaan on.
Minäkin postaan aina vieraillessani landella kuvan tästä laiturista.
Vaikka paikka ei ole minun omani, niin koen, että tämä paikka on yksinomaan se minun perheeni paikka. Joka kerta kun olen mökillä, otan monta kuvaa nimenomaan tästä omasta laiturista. Maisema ei varmasti monen mielestä ole mikään ‘Wow – miten makea’ mutta minulle se on. Vastaranta ei ole mikään kummoinen mutta tästä pääsee nakuna uimaan aamuin illoin, aina kun haluaa eikä kukaan häiritse.
Oma pikku rannan pätkä on sitä puhdasta luksusta mistä Suomessa moni saa nauttia. Jos ei itse omista mökkiä, kuten emme mekään, niin olemassa on joku sukulainen, serkku tai kaima, jolla sellainen on ja jota saa halutessa lainata. Tai sitten ainakin on lyhyt matka jonnekin metsälampeen tai meren rantaan missä ei ole ketään muita ja voi tehdä paikasta se oman ‘mun paikan’.
Nämä muistot ja maisemat otan mukaan Tanskaan, näihin maisemiin palaan vielä toivottavasti piankin joko syksyllä puolukkametsään tai talvella avantoon uimaan.
Melkein mökkimme takapihalla on myös aika karuja jäänteitä menneisyydestä. Entinen puolustuslinja kulki aivan tästä saarien takaa ja mökkimme takana on jäänteitä vanhoista juoksuhaudoista sekä tykkiasemista. Nähtävänä on betoni möhkäleet, johon tykit oli kiinnitetty ja Venäjän joukot vaanivat saarilla aivan muutaman kilometrin päässä. Niissäkin vastaavia rakennelman jäänteitä. Pistää miettimään, joka kerta kun näillä paikoilla vierailee.
Onnea 100 vuotias Suomi ja iso kiitos iso vanhemmille, että taistelitte puolestamme.
Onko sinulla sitä omaa pikku paratiisia, josta mielelläsi postaat kuvia tasaisin väliajoin?
Leave A Reply