Siitä onkin jonkun aikaa kun olen ollut kunnon lumisissa maisemissa. Siis sellaisissa kunnon lumisissa maisemissa. Tarkoitan sellaisia yli pään korkusissa kinoksia, niinkuin muistan lapsuudesta. No niistä on turhaa täällä Tanskassa unelmoida, mutta hiihtolomalle kun lähdimme toivoin kovasti sellaisia kunnon lumisia maisemia.
Taitaa olla sanonta, kannattaa varoa mitä toivoo. Lunta nimittäin sain, sitä tuli metri kaupalla viikon ajan ja sain niitä oikeita aitoja kinoksia.
Olimme aika myöhässä hiihtoloman varauspuuhissa, joten nirsoja ei saanut olla niin kohteen kuin kämppien suhteen mutta mielestämme meillä kävi tuuri. Tarpeeksi suuri, kaikilla mukavuuksilla ja läheltä hiihtojuttuja. Bingo.
Etelä Norjassa Ljöslandissa oli vapaata. Tanskalainen mieheni rakastaa murtomaahiihtoa ja oli päättänyt sellaiselle lähteä, siis alppilasten kanssa. En halunnut tyrmätä hänen toiveita ja haaveita mutta hänen lapset ovat pelkästään lasketelleet niin epäilin miten innostuneitä he olisivat ajatuksesta rehkiä liukkailla suksilla ylämäkiä. Mukaan he halusivat lähteä, joten murtsikkalomalle lähdettiin.
Ajoimme Kööpenhaminasta 4,5 tuntia Pohjois-Jyllantiin, josta Hirsthalin kylästä otimme lautan Etelä Norjaan Kristiansandiin. Lautta matka 3 tuntia ja vartti meni lounastaessa ja tanskalaisesti korttipelejä pelaten. Tanskalaiset pelaavat hurjan paljon erilaisia lauta- ja korttipelejä. Kristiansandista oli vaivaiset 2 tuntia kohteeseen Ljöslandiin.
Hieman kauhulla olimme katsoneet säätiedotuksista myräkkä varoituksia, niitä siis tuli. Ehdimme juuri ja juuri perille kun lunta alkoi sataa ja kunnolla. Ensimmäinen päivä meni mökkiin tutustuen ja olympialaisia seurata. Ulos emme päässeet edes kunnon varusteissa.
En päässyt siis kuvanottopaikaa pidemmälle ensimmäisenä päivänä.
Vaikka olimme haaveillut sellaisista rennoista pitkistä hiihtoretkistä auringonpaisteessa lasten kanssa, totuus oli, että alkupäivien retket olivat todella lyhkäsiä pätkiä. Kilometri yhteen suuntaan, kaakao tauko ja eväät ja takaisin. Pienimmällä hiihtäjällä itku, p*ska raivareita tuli ainakin aluksi ja usein. Häntä kun lähinnä ärsytti kun muut menivät ohi ja alamäissä kaatuiltiin. Pikku hiljaa retket pitenivät varmuus lisääntyi ja into kasvoi.
Jännää myös miten tiettyjä tuoksuja yhdistää tiettyihin asioihin. Minulla yksi on suomalainen pakkasvoide Vitalis. Sen tuoksu tuo mieleen lapsuuden pakkaskelit j hiihtoreissut. Muistan myös, että äitini lisäsi usein kohmeista rasvaa ja painoi aina liian kovaa rasvaa kasvoihin ja se ärsytti minua.
Tämä loma meni hieman pipariksi. Kahtena päivänä emme päässeet lumimyrskyn takia ulos ja olimme kaikki kipeinä. Ensin isot lapset päivän flunssassa. Sitten sai poikani vesirokon, ja loppulomasta flunssa teki tuloa sekä minuun että mieheeni. Emme ulkoilleet läheskään niin paljon kun oli alunperin tarkoitus, hiihtokilometrejä kertyi murto-osa tavoitteesta mutta vietimme aikaa yhdessä, pelasimme pelejä (mökissä oli valtava valikoima erilaisia lautapelejä (norjaksi)). Tällainen loma tällä kertaa.
Leave A Reply