Koronakriisin lomassa haaveissa, että kesällä täällä olisi jo kaikki paremmin. Jos ei Suomeen päästä niin sitten tuetaan paikallista turismia. Niin monta ihanaa paikkaa vielä näkemättä ja kokematta.
12 vuotta sain kuitenkin odottaa, ennen kuin pääsin Skagenin niemen nokkaan tyrskyjä testaamaan. Olin kuullut, että jonossa mennään ja porukkaa on aivan älyttömästi. Niin sitä olikin, mutta ranta on leveä ja tilaa on. Jos valitsee minkä tahansa muun viikon kuin viikko 29, joka kulkee nimillä ‘Hellerup uge’, niin kyllä joukkoon mahtuu, kertoi ystäväni. Hellerup uge Skagenissa on vähän kuin Hangon regatta, mutta ilman regattaa. Gotlannissa vastaava tapahtuma taitaa kulkea nimellä ‘Stockholm uge’. Tältä siis vältyimme.
Parkkipaikalla niemennokassa oli hyvin tilaa ja parkkimaksu hoituu vaivattomasti Easypark sovelluksella. Rantaa pitkin kävelymatkaa niemennokalle on noin 1,5 km ja jos laiskuus iskee niin traktorin vetämän ‘Strandørmenin’ kyydillä pääsee myös perille pientä korvausta vastaan. Me kahlailtiin rantavedessä ja kiipeiltiin matkalla olevilla betonibunkkereilla. Olivat aika karun näköisiä muistomerkkejä ei niin hohdokkaasta historiasta.





Skagen on se Tanskan kaikkein pohjoisin paikka (jos Grönlantia ei lasketa) ja niemen nokka, jossa meret Skagerrak ja Kattegat kohtaavat toisensa, on nimeltään Grenen. Tyrskyjen keskelle oli tietenkin päästävä vaikka tiesin, että shortsit kastuisivat. Mukaan kannattaa napata joko uikkarit tai vaihtohousut, koska merien kohtaaminen on ehdottomasti koettava omin paljain jaloin. Aika jännä fiilis oli seistä siinä kahden meren risti kohdassa kun aaltoja tuli kahdelta eri suunnalta ja virta on kova. Pysyykö siinä pystyssä kun tyrskyjä tulee molemmilta puolilta.. Pakollisten instakuvien jälkeen oli aika luovuttaa kuvauspaikka seuraavalle turistille.




Oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen patikkamatka. Shortsit todella märkinä, lähdimme köpöttelemään takaisin autolle ja siinä matkalla tuulenviressä ne ehitvät hyvin kuivua.

Skagen on tunnettu kolmesta jutusta, tästä niemen nokasta, kalastuksesta sekä Skandinaavialaisesta Skagenmalerene taiteilijaryhmästä, joka kokoontui kylässä vuodesta 1870 -1900. Skagenin taidemuseossa on nähtävänä kattava kokoelma tämän aikakauden töitä sekä lukuisat taiteilijakodit tarjoavat kiinnostuneille mahdollisuuden kurkistaa miten silloin elettiin.
Skagenin kylä on todella soma ja idyllinen. Talot todella hyvin hoidettuja, viimeisenpäälle maalattu Skagenille tyypillisellä, okrasta sekoitetulla keltaisella sävyllä, ‘Skagens gule’illa, valkoisilla kalkituilla pitsireunoilla ja punaisilla tiilikatoilla. Näitä keltaisen eri sävysiä talonvärejä on vaikka kuinka, kuuluisimmat ehkä Skagen gule ja Nyboder gule. Lisäämään katon kestävyyttä, on reunan kattotiilet Skagenissa muurattu myös ulkoapäin, jotta ne pysyvät paikallaan tuulisella alueella myös syys- ja talvimyrskyissä. Kylällä oli tapana maalata talot joka vuosi helluntaihin mennessä kalkin ja okran sekoituksella. Meidän oma talo Köpiksessä on maalattu nimenomaan tällä Skagenin keltaisella sävyllä, sitä tosin ei joka vuosi olla maalattu. Hyvä inspiraatiomatka oman tuvan kohentamiseen, kaipaa siis desperate maalausta.



Meillä jäi itse kylällä pyöriminen tällä kertaa vähäiseksi, keskityimme tuolla nokalla pyörimiseen. Pakko tulla uudestaan tutustumaan kylään oikein ajan kanssa.
Leave A Reply