Kun aloitin blogin kirjoittelun, ohjeissa sanottiin, että postauksia kannattaa tehdä tasaisesti, että lukioiden kiinnostut pysyy. Niin oli tarkoituskin. Päätin kaksi, vähintään yksi postaus per viikko on minulle sopiva tahti. Juttuja riitti ja musta oli kivaa kirjoittaa. Toisin kävi, en saanut niitä päässäni pyöriviä juttuja suollettua ulos.

Syyskuussa, parin vuoden tauon jälkeen aloitin uuden (täysipäiväisen) duunin intoa puhkuen. Jee, olin (ja olen edelleenkin) super innoissani. Tuntui, että vihdoin riittävän outo ja haastava projekti minulle, jossa mukavat tyypit, vapaat kädet tehdä, luoda ja raivata sitä omaa polkua ja ideaa sekä saada itse jotain aikaan eikä olla vaan kumileimasin. Tällaisessa paikassa en ole ennen ollut. Talo täynnä keksijöitä, luovia hulluja sillai nätisti sanottuna. Täysin uusi ala ja uudet härvelit, paljon uutta opittavaa ennen kuin markkinointi Asta pääsee vauhtiin. Sitten on se kolikon kääntöpuoli, kun kärsivällisyys ei ole niitä parhaita puoliani niin tämä turhautuminen vie energiaa. Samalla huomasin itsestäni sellaisia puolia, joihin en aiemmin ollut törmännyt. Olin super väsynyt kun pääsin hommista himaan. Ideoita oli vaikka mihin juttuihin, to-do listassa oli vaikka mitä juttuja mutta muuhun ei rahkeet riitä tällä hetkellä. Ärsyttävää ja todella harmittavaa. Lääkäri kaverini rauhoitteli minua ja sanoi, että yleistä on kaikilla jotka aloittavat uuden duunin. Menee kolme kuukautta ennen kun palaa omaan tuttuun vauhtiin.

Urheilu, soutu, joka on ollut kiinteä osa elämääni viimeiset 17 vuotta ei huvittanut, en vaan saanut kamoja kasaan kun pääsin kotiin tai sitten keksi vaikka mitä tekosyitä. Ok välillä, mutta kun tiedän, että saan liikkumisesta virtaa niin mikä mussa on vialla?. Tähän on hieman vaikuttanut myös se, että treenaaminen on tähän aikaan vuodesta pääsääntöisesti sisällä soutulaitteella tapahtuvaa treenaamista ja se ei koskaan ole ollut mun se juttu eikä myös jengikavereideni joten sparraajien puute vaivaa… Mieluummin treenaan ulkona raittiissa, ilmassa luonnon keskellä.

Nyt olen päättänyt, vetkuttelu loppuu D-vitamiinit ostettu ja alan tekemään asioita, joista saan energiaa ja tulen hyvälle mielelle.

Energistä päivää harmaasta Köpiksestä.

Jos tekee mieli rannalle pääsee junalla helposti Kampenborg st. asemalle ja siitä on helppo kävellä.

Postauksen kuvat ovat lempi rannalta Bellevuestä, täällä lähellä. Vietin ihanan vapaapäivän poikani ja vanhempieni kanssa hengaillen.